Erittäin lyhyt oppimäärä kanta-askeltamisesta – juoksutekniikka vuodatus

Ystäväni polvivammasta inspiroituneena haluan paneutua tässä kirjoituksessa erääseen minua vaivanneeseen ilmiöön, kanta-askeltamiseen (englanniksi ”rearfoot strike”). Juoksutekniikka siis tänään aiheena.

Ilmiö ei ole mitenkään uusi. Saati harvinainen. Jopa noin 89% pitkän matkan harraste- ja sub-eliitti tason juoksijoista ovat kanta-askeltajia (Larson, Higgins, Kaminski, Decker, Preble, Lyons, McIntyre, Normile 2011.)

Muunlaisia juoksutekniikoita on päkiäjuoksu (forefoot strike) ja koko jalalla juoksu (midfoot strike), joista jälkimmäisestä löytyy vähiten tutkimuksia. Mutta asiaan..

Kanta-askeleesta saisi kirjoitettua kirjan

Tämä ei ole onneksi se.

Myönnän heti alkuun puolueellisuuteni asiassa. Juoksen itse ainakin nykyisellään enemmän päkiätekniikkalla (kenties jopa midfoot-tyyppisesti). Kanta-askeltavia yleisurheilijoita en ole kovin montaa tavannut, joten oma heräämiseni ilmiön yleisyyteen (lue yllä) on melko tuore.

Mutta miten nämä tekniikat eroavat toisistaan. Lyhyesti.

Alla olevassa klipissä yritän mallintaa päkiä- ja kantajuoksua.

Kanta-askeljuoksun aikana askel tulee maahan kantapää edellä. Askel tulee jonkin verran kehon painopisteen eteen, nilkka koukussa ja polvi suorana, jolloin askel tömähtää. Päkiäjuoksuun verrattuna kanta-askel juoksija ei pääse askeleessaan hyödyntämään akillesjänteeseen varastoitunutta energiaa vaan voimat välittyvät alaraajan nivelille. Tömähdyksestä niveliin välittyvät voimat ovat suuremmat kuin päkiäjuoksijoilla (Almeida, Davis, Lopez 2015). Polveen kohdistuneet voimat ovat etenkin suuremmat kanta-askeltamisessa päkiäjuoksuun verrattuna (Kulmala, Avela, Pasanen, Parkkari 2013).

Päkiäjuoksussa askel tulee enemmän kehon painopisteen alle ja alaraaja pääsee toimimaan niin kuin sen on tarkoituskin. Kuin jousi.

Eli siis?

Satunnaisia juoksijoita kanta-askeltamisen haitat tuskin hidastavat, sillä keho kestää epäedullisiakin liikemalleja usein hyvin. Kunnes ei enää. Säännöllisemmin lenkkeilijöillä tämä tarkoittaa suurempaa loukkaantumisriskiä. Kanta-askeltajilla on havaittu olevan jopa kolme kertaa enemmän juoksuvammoja, kuin päkiäjuoksijoilla (Goss, Gross 2012).

Tähän väliin pitää kuitenkin lisätä, että ei päkiäjuoksu tee ihmisestä immuunia loukkaantumiselle.  Paikoin päkiäjuoksuun äkkinäinen vaihtaminen voi jopa kasvattaa loukkaantumisriskiä. Tyypilliset loukkaantumisalueet vaihtelevat luonnollisesti, sillä eri juoksutyylit (joka saattaa olla hyvinkin ”persoonallinen”) kuormittavat eri kehonosia.

Juoksutekniikka asiasta lisää tulevina viikkoina.

-Juho

 

 

 

Lähteet

Almeida, Davis, Lopes. 2015. Biomechanical Differences of Foot-Strike Patterns During Running: A Systematic Review With Meta-analysis. The Journal of Orthopaedic and Sports Physical Therapy 45(10), s. 738-755.

Goss, Gross. 2012. Relationships among self-reported shoe type, footstrike pattern, and injury incidence. US Army medical Department Journal, 25-30.

Kulmala, Avela, Pasanen, Parkkari. 2013. Forefoot strikers exhibit lower running-induced knee loading than rearfoot strikers. Medicine and Science in Sports and Exercise 45, s. 2306-16.

Larson, Higgins, Kaminski, Decker, Preble, Lyons, McIntyre, Normile. 2011. Foot strike patterns of recreational and sub-elite runners in a long-distance road race. Journal of Sport Sciences 29, 1665-73.

Vastaa