Lohikäärme ja sankari – kuntoutumisen psykologiasta

Toisinaan näennäisesti erilaiset oppisen aiheet tukevat toisiaan niin sanottujen ahaa-elämysten muodossa. Kuuntelin vähän aikaa sitten erästä psykologian luentosarjaa, joka käsitteli sitä, miten ihminen on kehittynyt käsitteellistämään maailman ympärillämme. Luentosarja käsitti suurelta osalta nimenomaan muinaisia arkkityypisiä tarinoita ja niiden merkitystä ihmisymmärryksen kehittymiselle. Nämä alkuperäiset tarinat kertovat kaikessa yksinkertaisuudessaan ainaisesta taistelusta, jota elämäksikin kutsutaan. Tarinoiden analysointi psykologisesta näkökulmasta antoi uutta ymmärrystä terapian merkityksestä ihmisen elämässä.

Kuulostaapa lennokkaalta taas. Koitetaanpa aukaista hieman..

Arkkityyppi tarina tai Ensimmäinen tarina

Luentosarjasta mielenkiintoisimpana poimintona oli ajatus ideoiden evoluutiosta. Modernille ihmiselle on itsestään selvää, että ajatuksista ja ideoista voidaan keskustella hyvin abstraktein termein. Ennen kuin ihmiset ovat kehittäneet tarvittavat sanat eri ideoiden esittämiseksi, tarinat toimivat työkaluina, joilla abstrakti tuotiin konkreettisesti maailmaan.

Maailma, miten ikinä sen käsitämme, on täynnä ongelmia ja uhkatilanteita. Kaaos ja sekasorto ovat osa elämää olimme siihen valmistuneita tai emme. Kaaos näissä muinaisissa, valtaosin suullisesti periytyneissä tarinoissa, on usein kuvattu lohikäärmeeksi (”Dragon of Chaos”) ja edustaa kaikkea pahantahtoista ja katastrofaalista maailmassa. Lohikäärmetarina on vanhin tuntemamme tarina, joka periytyy aina Mesopotamian ajoilta asti (Mesopotamian tarinassa lohikäärmeen nimi on Tiamat), mutta uudempiakin esimerkkejä on.

Smaug vartioi Yksinäisen Vuoren kultaa

Yksi tunnetuimpia esimerkkejä on tietenkin J.R.R Tolkienin Hobitti kirjasta tuttu Smaug. Elokuvankin perusteella kyseessä ei ole mikään hyväntahtoinen tapaus. Tolkienin tarinassa Smaug ahneuksissaan teurastaa ja ajaa pakoon Yksinäisen Vuoren kääpiöt, varastaa heidän kultansa ja lepää vartioiden sitä. Smaugin panssari on liki läpäisemätön ja on nimensä mukaisesti ”Suurin ja Hirvein kaikista Kamaluuksista”.

Arkkityyppinen lohikäärme tapansa mukaan vartioi aarretta. Tarinan sankari (suurin kenties monista) on pieni hobitti, Bilbo. Saadakseen Arkkikiven, Bilbon on kerättävä rohkeutensa, uskaltauduttava lohikäärmeen luolaan ja selviydyttävä takaisin ehjin nahoin aarteen kanssa.

Ja siinä arkkityyppinen tarina yksinkertaisuudessaan onkin

Pahuus uhkaa maailmaa, sankari teroittaa miekkansa, kohtaa pahuuden ja palaa kotiin aarteiden kanssa.

Tätä sanotaan myös oppimiseksi ja kasvamiseksi.

Kohtaat ongelman tai esteen, jonka huomiotta jättäminen ei ole mahdollista. Henkilökohtainen kasvusi vaatii, että uskaltaudut ”lohikäärmeen luolaan”, kohtaat kaaoksen ja palaat rikkauksien kanssa takaisin. Matka tekee sinusta vahvemman ja kun seuraavan kerran kohtaat ”lohikäärmeen”, olet valmiina.

Kaaoksen edessä sinulla on tietenkin vaihtoehtoja. Joko otat haasteen vastaan tai et tee mitään. Ongelma voi alkuun olla pieni ja huomaamaton. Joka kerta kun jätät sen huomioimatta tulet kuitenkin samalla ruokkineeksi sitä. Joka kerta, kun annat lohikäärmeen kasvaa, kutistut itse kunnes lopulta olet sen orja.

Kaaos, jota lohikäärme edustaa, viittaa maailman ongelmiin monella eri tapaa. Syystä tai toisesta kehomme ei esimerkiksi toimi haluamallamme tavalla. Rajoite ei ole ainoastaan fyysinen, vaan myös psykologinen. Emme voi kaaoksen edessä toteuttaa itseämme haluamallamme tavalla. Kaaos voi edetä elämään pikku hiljaa joka kerta kun jätämme huolehtimatta itsestämme tai se voi olla täysin sattumanvaraista.

Kuvittelen itse joskus, että joudun onnettomuuteen ja menetän jalkani. Ajatus, etten ikinä voisi juosta on masentava juuri siitä syystä, että arvostan nykyistä käsitystäni itsestäni ”Juoksevana Juhona” erittäin paljon. Tässä hypoteettisessa tilanteessa entinen ”Juho” on kuitenkin auttamattoman riittämätön kohtaamaan elämän ”jalattomana Juhona”.

Tyhjä pyörätuoli portaiden edessä

Lohikäärme tarinasta on johdettavissa ratkaisu oletettuun ongelmaani. Selvitäkseni takaisin lohikäärmeen luolasta, minun on kohdattava kaaos (tapaturma, jalattomuus) ja voittaa se, jotta elämä on jälleen mahdollista. Voin aloittaa kenties toisen harrastuksen ja rakentaa identiteettini uudelleen. Voin tehdä muokkauksia työ- ja uravalinnoissani. Voin opetella uusia taitoja. Mutta VAIN minä voin tehdä sen.

Sinun tulee olla oman elämäsi sankari (hyi, klisee!).

Terapeutti toimii alkuun kartturina

Terapeutin tehtävä on tässä yhteydessä selkeä: auttaa henkilöä tunnistamaan ja kohtaamaan lohikäärme. Terapeutin tehtävä on tarjota työkaluja ja suuntaviivoja, jotta henkilö voi mahdollisimman nopeasti ottaa ohjat omasta kuntoutumisestaan.

Pahin asia, jonka terapeutti tai siinä määrin kukaan ihminen voi tehdä tässä tilanteessa, on varastaa ongelma. Omimalla ongelman vapautat kyseisen henkilön vastuusta ja kiellät samalla tilaisuuden kasvaa. Lohikäärme ei häviä maailmasta mihinkään, se ainoastaa vaihtaa muotoa. Se odottaa hetkeä, kun ketään ei ole auttamassa.

Kanna siis vastuu omasta tontista. Anna muillekin mahdollisuus kasvaa. Auta jos tarpeen.

Face the dragon.

-Juho

Vastaa