”Porsaita äidin oomme kaikki” – sokerittomuuden mahdottomuus.

Tärkein neuvo, jonka olen asiakkailleni antanut, itseni mukaan lukien, laihduttamisen ja painonhallinnan kannalta on: jätä sokerit pois. Tämä ei tietenkään tarkoita kaikkia hiilihydraatteja. En ole suuri karppauksen fani, vaikkakin joissain tapauksissa siitä saattaa olla hyötyä (esimerkiksi epilepsian, tyypin 2 diabeteksen hoidossa). Useimmilla ihmisillä terveydentila ei kuitenkaan vaadi ihan näin rajuja muutoksia ruokavaliossa. Ja hyvä niin.

Mutta mietin, että onkohan nolla-toleranssi sokerittomuudelle kuitenkin liian kapea raami tarkastella ravitsemusta? En tykkää nipottamisesta. Elämästä pitää saada nauttia ja olisi täysin mielipuolista yrittää kieltää sokerituotteet kauppojen hyllyiltä. Kieltolait eivät tunnetusti toimi halutuilla tavoilla.

Vaikka en terveysdiktaattori olekaan, uskon silti vakaasti, että suurin terveyttä edistävä askel on pudottaa sokerin käyttö minimiin (lue: tapauskohtaisesti). Olen kirjoittanut sokerien vaaroista jo aiemmin kattavasti artikkelissa ”Hepaattinen hiilihydraattien aineenvaihdunta – miksi sokeri lihottaa”. Artikkeli on pitkä ja paneutuu melko tarkasti mitä sokerilla tapahtuu kehossa aineenvaihdunnallisesta näkökulmasta.

Sokeriton ei tarkoita kuivaa.

En halua että kukaan häpeää omaa kehoaan. Terveydenhuollon ammattilaisena minulla on velvollisuus olla kiinnostunut ihmisen terveydestä eikä ulkonäöstä. Terveysihanne ei tarkoita, että rasvaprosentin tulisi olla alle 10. Ihonalaisrasva sopivissa mittapuissa on täysin normaalia ja terveellistä. Vanhuksia pieni ”pyöreys” suojaa flunssan vaarallisilta vaikutuksilta ja meitä muita se ainakin lämmittää talvella. Alipaino on vakavampi terveysuhka tässä suhteessa.

Ravintoneuvontaa tehdessäni haasteeksi usein nouseekin juuri terveellisten ruokavalintojen ja samalla elämän rentouden tasapainoittaminen. Ulkonäköpaineiden kuuntelematta jättäminen voi olla vaikeaa. Mutta ”sokerittomuus” ohjeeni ei perustu esteettisiin seikkoihin vaikka vatsamakkaroiden pieneneminen onkin yksi monista hyvistä sivuoireista.

Viskeraalinen rasva, maksan rasvoittuminen, verisuonten oksidatiivinen stressi, yleinen kehon tulehdus, tyypin 2 diabetes, insuliiniresistanssi, verisuonisairaudet, liikkumista haittaava ylipaino. Nämä asiat kiinnostavat kaikkia terveydenhuollon ammattilaisia. Nämä asiat ovat myös seurausta liiallisesta, pitkäaikaisesta sokerin kulutuksesta. Eikä sokerin kulutus aina näy ulospäin!

Kiteytän ongelman kidesokeriin.

Lähinnä ongelmia ihmisten elämässä aiheuttaa sakkaroosi eli tavallinen ruokosokeri, jossa ei sinänsä siltikään ole mitään vikaa. Sokeria kun on hedelmissä runsain määrin. Hedelmissä on lisäksi kuitua, vitamiineja ja tulehdusta vähentäviä antioksidantteja, jotka suojaavat kehon soluja vaurioilta. Valitettavan usein valitsemamme sokerit eivät tule kuitenkaan oikeista hedelmistä (katson sinua, mehu).

Totuus kuitenkin on, että modernissa maailmassa sokeria ei ole saatavilla ainoastaan kausittain ja vain terveellisistä lähteistä. Joudumme tekemään valintoja ruokavaliomme suhteen joka päivä. Teemme sitten näistä valinnoista liian vaikeita tai rajoittavia (nollatoleranssi on  iskevä slogan, joka ei tosin myy). Terveyden kaupittelijat tekevät sitä myös. Fitness-gurut näyttävät meille, kuinka suunnittelemme syömisemme JA kulutuksemme etukäteen mahdollisimman optimaalisesti. Kaikilla ei ole aikaa saati kiinnostusta sellaiseen. Eikä tarvitsekaan olla.

Ruokavalion suhteen tulisi pystyä tehdä yksinkertaisia ja helposti noudatettavia ohjeita.

Ja kuka oikeasti osaisi kieltäytyä sanotaan vaikka suklaasta.

Ravitsemuksellinen vakaumukseni on horjumaton.

Mottoni on: ehdoton ehkä.

Mutta ihan vakavasti otettuna, yritän noudattaa sokerin suhteen ”minimi-toleranssi” politiikkaa. Toisinaan olen pitkään ilman yhtään sokeria. Löystän usein ohjeestani kohtuuden rajoissa.

Jos meidän kissakin syö pullaa, kelpaa muidenkin herkutella.

Yksinkertaistan sokerittomuuteni käytännön toimiksi seuraavanlaisesti:

  • Älä osta tuotteita, joissa on lisättyä sokeria. Useimmat ruuat ovat riittävän makeita tai muuten makoisia ilmankin. Jos ostan herkkuja, yritän rajata sokerituotteet yhteen kertaan viikossa tai alle 10g päivässä. Säännöllinen ja vähintään kohtuukuormitteinen liikunta antaa pelivaraa tosin.
  • Älä juo mehuja. Mehut on helppo ajatella terveellisyytensä kannalta limsoja vastaavaksi juomaksi. Ne ovat hedelmiä ilman kuituja ja joiden vitamiinipitoisuus on kärsinyt hyllyllä seistyään. Terveellisyys ei välity kehoon pelkästään hedelmän maun kautta.
  • Jos ostat herkkuja kotiin, osta pienin mahdollinen paketti. Älä hamstraa kotiin houkutuksia. Tee suunnitelma, millä eri teoilla pääset tavoitteisiisi. Tee kauppalista terveellisistä ja omaan ruuanlaittotasoosi realistisista, terveellisistä ruoka-aineista ja pysy siinä mahdollisimman tarkkaan. Suunnittele herkuttelusi, älä anna mielihalujesi tehdä päätöksiä puolestasi.

Ja siinä se oikeastaan onkin. Koitan parhaani mukaan välttää piilosokereita, valmistaa ruokani itse puhtaista raaka-aineista. Siis tylsää kotiruokaa, mutta lähinnä omasta tahdostani. Pikaruoka bravuurini tällä hetkellä on wokkivihannekset ja jokin proteiini (liha tai vegekin).

Nolla-toleranssi sokerin suhteen voi olla tarpeen, jos haluat ”optimoida” tuloksesi, olivat ne sitten esteettisiä tai terveydentilaan liittyviä. Täysi sokerittomuus ei kuitenkaan ole ihanne, jota kaikkien välttämättä tarvitsee tavoitella. ”Kohtuudella” on hyvä nyrkkisääntö.

Se toimi minulla. Toivottavasti myös sinulla.

 

Ensi kertaan,

-Juho

Vastaa